sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Varhaiseläkeläinen



Niinhän siinä sitten kävi että Lukan ontumien syyksi paljastui vähän vakavampi homma.

Edellisessä postauksessa mainitsemastani ontumisesta meni jälleen kuukausi eteenpäin. Luka oli samalla tavalla alkuun levossa ja pikkuhiljaa enemmällä liikunnalla miten ensimmäisen ontumisen jälkeenkin. Sitten eräänä iltana Ville oli Lukan kanssa lenkillä. He olivat ylittämässä mutalällyä pyöreitä pitkospuita pitkin, kun vastaan oli tullut yllättäen koira, josta Luka oli kiihtynyt niin että liukastui pitkospuilla. Jalka, jota se oli aiemmin ontunut, oli uponnut mutaan, mutta ei ollut esim. kolahtanut mihinkään tai jäänyt varsinaisesti kiinni. Kun Luka ponkaisi irti mudasta, se oli samalla kiljaissut ja oli sen jälkeen täysin kolmijalkainen. Oli ihan selvä homma että seuraavana aamuna suunnataan eläinlääkäriin. Luka ontui voimakkaasti/oli kolmijalkainen vielä seuraavanakin päivänä, mutta missään vaiheessa se ei aristellut tutkimista eikä ollut muuten kipeän oloinen. Jalasta ei taaskaan löytynyt mitään kuumotusta tai turvotusta. Epäilin itse vahvasti ristisidevammaa ja ihan sillä oletuksella lähdettiin lääkäriin että ristiside varmaankin on mennyt.

Lääkäri totesi saman mitä olin olettanut, vaikkakin Luka ei reagoinut vetolaatikkotestiin tyypillisesti. Lääkäri pohti että mahdollisesti koska Luka on hyvässä lihaskunnossa, sen lihaksisto kompensoi revennyttä ristisidettä eikä reaktio siksi ollut ihan tyypillinen. Lukan polvi myös röntgenkuvattiin ja lääkärin mukaan näytti kuvassa aivan normaalilta eikä nivelrikkoa ollut. Lääkärillä jolla kävimme, on myös viralliset polvilausuntoluvat, eikä nivelessä tuntunut hänen mukaansa palpoidessakaan lainkaan löysyyttä. Luka sai mukaan kipulääkkeet ja kehotuksen sopia leikkausaikaa jonkun ortopedin kanssa mahdollisimman pikaisesti.

Varasin ajan puolentoista viikon päähän Seinäjoelle, ortopedi Jarmo Rintasalolle. Sovimme että polvi tähystetään ja mahdollisesti leikataan jos/kun ristisiteen repeäminen todetaan tähystyksessä samalla käynnillä. Selitin ensin ontumahistorian ortopedille ja hän ryhtyi kopeloimaan Lukan koipea todeten aika pian että ristiside ja itse polvi tuntuvat aivan normaaleilta. Hän löysi kipupisteen pohjelihaksen ulkohaaran yläkiinnityskohdan alueelta. Luka rauhoitettiin ja ortopedi katsoi kuvat, jotka olin lähettänyt hänelle aiemmin. Myös toinen polvi kuvattiin vertailun vuoksi. Molempien jalkojen kuvissa näkyi luupiikit polven takana uloimman nuljuluun yläosassa, oireilevassa jalassa oli isompi luupiikki mutta molemmat kuitenkin ortopedin mukaan pieniä kooltaan. Hän kertoi kyseessä olevan krooninen rasitusvamma. Oireilevassa jalassa luupiikki on aiheuttanut tulehduksen ympäröivään kudokseen.

Ortopedi epäili vahvasti vamman tulleen agilitysta ja kertoi sen olevan koko ajan yleistymään päin agilitykoirilla kun vauhti ja kiihkeys kasvavat. Vamma on tyypillinen koiralle, joka liikkuu voimakkaasti ja lujaa. Itse epäilen Lukan tapauksessa kyseessä olevan monen asian summa, me ollaan nimittäin harrastettu agilitya vireongelmien takia hyvin maltillisesti ja pidetty esimerkiksi se vuoden tauko välissä - sen jälkeen jatkettiin vieläkin varovaisemmin ja treenattiin harvemmin. Olen aina hoitanut lämpät ja jäähkät tunnollisesti ja Lukaa on hoidatettu ammattilaisilla. Se ei ennen taukoakaan (=sydändiagnoosia) ole varmaan ikinä treenannut esimerkiksi useana päivänä putkeen vaan olen pitänyt huolen siitä että se saa tarpeeksi lepoa, yleensä ollaan treenattu vain kerran viikkoon. Ja nämä asiat on olleet näin jo meidän harrastamisen alkumetreiltä lähtien. Luka ei osaa varoa itseään arkielämässäkään, se esimerkiksi törmäilee jatkuvasti koska se tekee ensin ja miettii vasta sitten. Kaikkia tilanteita ei valitettavasti pysty ennaltaehkäisemään vaikka haluaisikin.

Vaikka tiedän että en ole omalla toiminnallani ainakaan tietääkseni edesauttanut rasitusvamman syntymistä niin syyllisyys painaa silti mieltä, jatkuvasti tulee mitäjos-ajatuksia että oliskohan tämän voinut tehdä vielä eri tavalla tai mitä jos ei oltaisi alunperinkään alettu harrastaa agilitya. Olisiko pitänyt lopettaa kokonaan kun vireen liiallinen nouseminen tuli ilmi sen sijaan että yritettiin vuosia työstää sitä. Tai sitten hyppytekniikka-asiat, niiden kanssa painittiin myös pitkään ja tehtiin tosi paljon hyppytekniikkaharjoitteita - oliko jompikumpi luupiikkien kanssa syy tai seuraus? Missä vaiheessa ne ovat alkaneet muodostua, olisiko mun pitänyt huomata jotain?

Toisaalta mietin myös sitä että en ainakaan tähän mennessä ole löytänyt kuin kaksi vastaavan diagnoosin saanutta koiraa, ja ne ovat molemmat myös kelpieitä. Onkohan tämä vain sattumaa...

Luka sai polveen kortisonipistoksen ja ohjeen käydä laserhoidoissa 5-6 kertaa. Sen jälkeen jatketaan tulehduskipulääkkeellä jos on vielä tarve. Lyhyillä lenkeillä pidetään ainakin kolme viikkoa, kaikkia nopeita ja repäiseviä liikkeitä on vältettävä. Toivottavasti tällä saadaan tulehdus kuriin.

Onhan tämä parempi vaihtoehto kuin ristiside, nivelrikkoa ei tule ikinä muodostumaan tämän vamman takia ja leikkaushoitoa pitkine kuntoutuksineen ei tarvita. Jos kaikki menee hyvin niin Luka saa elää ihan normaalisti poisluettuna hullurallit, ja harrastaa leppoisampia lajeja. Rankemmat harrastukset unohdetaan tietysti ihan suoralta kädeltä. Tulehdus saattaa uusiutua tulevaisuudessa mutta toivotaan että ei kovin usein eikä pienestä syystä. Aika näyttää minkä verran ja minkälaista liikkumista jalat tulevat kestämään.

Maha sillä sentään saatiin kuriin ruoan vaihdoksella, jos jotain hyvää pitää keksiä.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Juoksupuomiahdistus ja potilas Luka



Taas on pari kuukautta päässyt kulumaan edellisestä postauksesta ja aika monta asiaa ehtinyt tapahtua. Kursitaanpa siis kokoon sekalainen tiivistelmä siitä, mitä meille kuuluu.

Kujeen kanssa kisattiin tokossa toinen ALO1, 180 pistettä ja KP. Lukan kanssa rikottiin kahden vuoden kisapaussi. Tuloksena oli VOI3, 205,5 pistettä ja 3. sija. Palaan tarkemmin näihin erillisessä postauksessa.

Agilityssa palattiin Kujeen kanssa kisaamaan muistaakseni puolen vuoden tauon jälkeen. Agilityradalta napattiin heti nolla ja noustiin kakkosiin. Rata oli todella tahmean tuntuinen, Kuje ei oikein tuntunut hoksaavan heti mitä tultiin tekemään. Se liikkui varsin hitaasti normaaliin verraten ja oma ohjaamiseni tuntui ihan kamalan takkuiselta ja myöhästelevältä. Puomi oli huono, yhden takajalan osuma. A sen sijaan toimi hyvin, vaikkakin Kuje oli ihan viittä vaille tulla ohi siitä. Päivän toinen rata oli kakkosten hypäri jolla vauhti oli jo kohdallaan ja josta jäi kaikin puolin parempi fiilis kuin ensimmäisestä radasta. Huonon ohjausvalinnan vuoksi tuloksena oli kuitenkin hylsy väärästä putkenpäästä, myöhemmin mokattiin huolella myös kepit. Hienoja onnistumisia silti tällä radalla ja mentiin varmistelematta liikaa.





Olen jo pitkään ahdistunut tästä meidän juoksupuomiprojektista. Sehän on tuntunut edistyvän ihan kohtalaisesti. Suoraan mentäessä etupalkalla osumat ovat lähes varmoja. Luonnollisestikin treenejä on lähdetty vaikeuttamaan ja esimerkiksi vinoja poistumisia ja käännöksiä tehdessä on tullut hyvin ilmi ettei Kujeella oikeasti ole hajuakaan siitä että mitä sen pitää tehdä. Heti kun mikään asia muuttuu vähänkään (ei etupalkkaa, uusi puomi, puomin sijainti, minun sijoittuminen....) niin Kuje loikkaa kontaktin yli. Turhauttaa ja toisaalta kyllästyttää harrastaa pelkkää puomia. Jos jatkaisin juoksupuomin kanssa meidän olisi varmaankin alettava tekemään uudelleen jollain muulla metodilla, luulen että suoralla etupalkalle mentäessä osumaprosentti on niin suuri vain siksi että Kujeen laukka on aika optimaalinen puomille. Tässä vaiheessa tuntuu kyllä siltä, että tahtoisin mieluummin alkaa treenaamaan muita agilityjuttuja (joissa meillä on vielä paljon puutteita) ja kisaamaan. Edellisissä treeneissä testasin onko pysäri muistissa ja olihan se, siitä saataisiin hyvä ja toimiva varmaan muutamalla treenillä.

Olen miettinyt asiaa monelta kantilta. Vaikka palaisinkin pysäreihin, ei viimeisen puolen vuoden työ olisi hukattua aikaa. Kuje on saanut valtavasti lisää irtoavuutta, estefokusta ja itsevarmuutta. Kujeella oli ennen juoksariprojektia tosi hyvä ja nopsa pysäri. Pysäreillä pärjää kyllä ihan huipullakin, joten en loppujen lopuksi usko sen olevan meille kynnyskysymys. Meidän vauhdissa on yleisesti radalla paljon parantamisen varaa, sekä minulla että Kujeella. Kuje on hirmu kiltti eikä se liiku vielä täysiä radalla. Ehkä on siis ratkaisevampaa lähteä parantamaan etenemisvauhtia yleisesti että pärjätään tulevaisuudessa kolmosissa. Lisäksi mietin sitä, että jos tulen katumapäälle niin ainahan juoksariprojektin voi aloittaa uudelleen eri tekniikalla. Mielipiteitä asiasta saa esittää jos jollakulla on jotain ajatuksia, tuntuu että oma mielipiteeni vaihtelee tosi usein vaikka nyt olenkin kallistunut pysäytykseen palaamiseen.

Lukan kuulumisiin tarkemmin. Lukalla on ollut viimeisen kuukauden aikana vähän terveysprobleemia. Kuukausi sitten kävin sen kanssa agilityepiksissä. Siellä ei tapahtunut mitään ihmeellistä mitä minä tai muut paikallaolijat olisivat huomanneet, mutta illalla muutaman tunnin unien jälkeen Luka ontui vasenta takajalkaansa ihan kunnolla. En löytänyt mitään aristavaa, kuumottavaa tai turvottavaa kohtaa ja Luka oli muuten ihan normaali oma itsensä. Ontuminen jatkui vielä seuraavana päivänä makuulta nousemisen yhteydessä parin askeleen verran ja sitten oireilu oli ohi. Varmuuden vuoksi pidin Lukan lyhyillä hihnalenkeillä parin viikon ajan ja sitten alettiin lisäämään liikuntaa asteittain. Edelleenkään, ei oireiluja, ei metsässä rallailun jälkeen eikä tokotreenien yhteydessä. Eilen, kuukausi ontumisen jälkeen, uskalsin tehdä Lukan kanssa kevyen agilitytreenin. Tehtiin ehkä 15 cm rimoilla muutamalla hypyllä saksalaista ja käteentulemisia, ei mitään rankkaa ja lyhytkestoisesti. Treenin alussa Luka liukastui, ei pahan näköisesti kylläkään ja jatkoi ihan normaalisti sen jälkeenkin. Käveltiin kotiin, Luka nukkui pari tuntia ja kipitti sitten eteisestä ontuen sitä samaa jalkaa :( Voihan se olla että kysymyksessä on vain revähdys tai venähdys joka vaatii pidemmän ajan parantuakseen kunnolla, toivotaan niin. Nyt Luka saa kuitenkin jättää agilityn pidemmäksi ajaksi, katsotaan asiaa uudelleen vasta useampien kuukausien kuluttua. Pitää käydä osteopaatilla mahdollisimman pian tarkastamassa löytyykö lihaksistosta jotain mikä selittäisi tämän.

Toinen juttu on, että Lukalla on ollut jonkun aikaa epämääräistä mahaoireilua. Lukalla on aina ollut stressivatsa ja se menee löysälle aina kun jotain jännittävää tapahtuu. Ruoka-aineisiin liittyviä herkkyyksiä sillä ei ole ollut ikinä vaan löysyys on ollut selvästi pään sisäisiin asioihin liittyvää. Nyt maha on ollut kuitenkin löysällä vaikka Luka on ollut vain levossa. Lisäksi sillä on ollut tosi pahanhajuisia ilmavaivoja. Maitohappobakteereilla tai muilla vatsan ja suoliston toimintaa tukevilla valmisteilla ei tunnu olevan vaikutusta. Giardian halusin sulkea pois heti ensitilassa kun muutamilla koirilla meidän treenihallilla on todettu se, ja testi oli negatiivinen. Nyt kokeillaan vaihtaa ruokaa ja jos se ei pian vaikuta niin sitten on käytävä tutkituttamassa asia tarkemmin lääkärissä. Onneksi Luka on kuitenkin muuten aivan normaali joten en ole vielä kamalan panikoitunut tästä.

tiistai 21. helmikuuta 2017

ALO1



Nyt on pieni Kuje startannut uransa tokonkin saralla ja ohjaaja katkaissut kahden vuoden koetauon! Ai kamala miten jännittikin. Ikinä en ole jännittänyt agilitykisoja niin paljon mitä tokoa, ja näin pitkän tauon jälkeen uuden koiran kanssa tuntui kuin koe olisi ollut ihan ensimmäinen. Viikko(!) ennen koetta alkoi nukkumisvaikeudet ja mahanpohjaa väänsi aina kun koe tuli mieleen. Monta kertaa tuli jo ennen koetta ajateltua että minkä ihmeen takia ihminen laittaa itsensä vapaaehtoisesti tällaiseen tilanteeseen :D

Koepaikalla oltiin hyvissä ajoin, ja aikataulut oli hieman myöhässä. Totta kai me oltiin ensimmäisenä suoritusvuorossa, mikä ei ainakaan lievittänyt ahdistustani. Yritin vaan ajatella että nyt on koekaverina Kuje, joka on aivan erilainen mitä Luka joka tarvitsee juuri sopivan verran virittelyä ennen kehää että on mitään tsäänssejä saada yhteistyö pelaamaan. Ehdin pyöritellä Kujetta useampaan kertaan ennen kehää. Kuje tuntui rauhalliselta mutta innokkaalta ja sitä se oli myös kehässä.

Paikkamakuu - 10
Jännitin tätä erityisesti kun oltiin ensimmäisiä. Kujeella on ollut vähän hankaluuksia malttaa pysyä maaten sivulla, se on helposti noussut ylös. Nythän se joutui makaamaan kaikkein pisimmät ajat alussa ja lopussa. Onneksi ollaan viime aikoina treenattu tätä, nimittäin nyt toimi hienosti! Makuu oli rauhallinen vaikkakin Kuje seurasi ympäristöään eikä katsonut minua koko aikaa. Paikkamakuun alkaessa jännitys oli pahimmillaan, sydän hakkasi niin että ajattelin saavani pian jonkun kohtauksen :D

Tässä välissä oli toinen paikkisryhmä, jonka aikana pistin Kujeen pieneksi hetkeksi häkkiin. Otin sen pois vasta ihan vähän ennen kuin meidän piti mennä kehään, niin että ehdin tehdä pari pikku seuruupätkää ja maahanmenoa ja palkata niistä.



Kun mentiin kehään ja otin Kujeelta pannan pois, se innostui ja haukahteli pari kertaa. Vissiin se myös jostain syystä kuvitteli että tehdään agilitya, vaikka esteitä ei ollut näkyvissä, sillä "sivu"-käskyllä se yritti tunkea täysillä jalkojeni väliin. Liikkuria nauratti.

Seuraaminen - 8,5
Alku oli tosi huono. Liikkeelle lähtiessä Kuje melkein heti painoi nenän maahan ja jäi jälkeen. Olin varautunut tähän joten murahdin sille ja komensin vähän äkäisellä äänellä uudelleen seuraamaan, ja loppuajan Kuje tekikin hienosti hommia. Ei kaikkein parhainta seuraamista mutta ei missään nimessä huonointakaan. Kuje ei edistänyt mutta muutamassa kohdassa se lähti heittämään vasemmallepäin ihan kuin oltaisiin kääntymässä. Video alkaa vähän kesken, kaveri ei ehtinyt kuvata ihan alusta asti.

Hyppy - 10
Ei mitään valittamista :)

Kapulan pito - 10
Liikkeen alussa kun siirryin Kujeen eteen, se venkoili itsensä tosi huonoon asentoon istumaan. Kysyin saako sen asentoa korjata ja sain luvan tähän. Itse liike meni hyvin. Kuje katsoi liikkuria mutta piti kapulaa hyvällä otteella ja rauhallisella ilmeellä. Irrotus oli ihan superhyvä! Varma ote pysyi irrotuskäskyyn asti vaikka otin kapulasta kiinni ensin, ja irrotti ensimmäisellä käskyllä.

Liikkeestä maahanmeno - 10
Tosi hyvä tämäkin. Saatoin nyökätä päälläni käskyä antaessani, pitää kiinnittää huomiota tähän jatkossa.

Luoksetulo - 10
Ei mitään vikaa. Tuli kovaa ja tarkasti sivulle.

Tässä liikevälissä alkoi taas haukkua, vissiin luoksarin vauhdista kiihtyneenä. Olisi pitänyt kieltää, mutta jännitti niin etten tajunnut...

Kaukokäskyt - 9,5
Liikkeen aloituspaikalla haisteli kovasti ja niin teki moni muukin koira. Kun aloitettiin liike niin haistelu jäi onneksi. Vaihdot oli nopsat ja hienot, mutta loppuperusasento hidas, käskyn ja istumisen välillä oli pari sekuntia.

Kokonaisvaikutus - 8
Haukkumisesta lähti pisteet. Tuomari sanoi että hänen mielestään innokkuudesta pitäisi antaa vain plussaa mutta säännöt sanoo että on vähennettävä niin minkäs sille voi :D Piti kuitenkin hyvänä että ääntelyä ei ollut liikkeiden aikana, mikä tietysti on totta. Yleensä treeneissä kiellän Kujetta heti jos se yrittää haukkua, ja sitten se onkin hiljaa. No, ensi kokeessa sitten muistan jännityksestä huolimatta toimia samoin!

Yhteensä ALO1 190,5 pistettä, KP, sij. 2/8
(Tuomari: Harri Laisi)


Turhaa varmaan sanoakaan miten iloinen ja ylpeä olen Kujeesta ♥ Meni kyllä ihan nappiin tämä suoritus. Kuje ei ole ennen tehnyt palkatta kuin muutaman liikkeen peräkkäin, enkä ole ennen jännittänyt sen kanssa näin paljon mitään, mutta sehän hoiti homman kotiin kaikesta huolimatta! Paras pieni tokoeläin. Nyt sitten vaan seuraavaa koetta kohti. Todennäköisesti kerätään TK1-koulari, tai ainakin käydään vielä toisessa alokkaan kokeessa että saisi multa pois tätä jännittämistä. Avoimen liikkeistä istumista ja seisomista Kuje ei osaa, eikä ruutua, muuten siellä on asiat aika hyvällä mallilla.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Long time no see



Johan ehti taas vierähtää aikaa edellisestä postauksesta ihan huomaamatta! Elämä onkin ollut aika hektistä tässä välissä. Suurimpana muutoksena on tapahtunut se, että muutettiin muutaman kilometrin päähän edellisestä asunnosta rivariin. Uusi koti on aivan ihana kaikin puolin. Koiraelämän kannalta huipuimpia asioita ovat oma piha ja pihalta aukeava metsä, polut ja kuntopolku joita pitkin pääsee liikkumaan niin paljon kuin sielu sietää. Koirat ovat saaneet olla irti kaikki lenkit ja kun lenkkeilymahdollisuudet paranivat näin huikeasti (aiemmasta kodista täytyi lähteä joka päivä autolla lenkille ellei tahtonut kävellä teitä pitkin useampia kilometrejä ennen metsään pääsemistä) niin tulee liikuttuakin enemmän. Myös matka hallille lyheni kilometrillä, sinne kävelee nyt reipasta tahtia alle puoli tuntia joten lämppäämiset ja jäähkäämiset hoituvat kätevästi. Ihanaa ihanaa ♥



Viimeisen muutaman kuukauden sisään ollaan jouduttu ramppaamaan koirien kanssa osteopaatilla vähän turhan tiheään, molemmat nimittäin saivat itsensä pahaan jökkiin liukkaiden kelien takia. Sen siitä saa kun on vauhtia enemmän kuin järkeä... Luka tosin ei ollut edes liukastellut mitenkään pahan näköisesti mutta jännittänyt itseään jäisillä reiteillä niin, että yhtä jumissa sekin oli mitä tapaturma-altis Kuje, joka ehti lentää nurin useasti. Mitään totaalitaukoa harrastuksista ei osteopaatti määrännyt koirille, ihan niin jumissa ne eivät olleet ja vastasivat hoitoon hyvin, mutta ollaan otettu agilityn suhteen rauhallisesti tästä syystä. Käytiin siis hoidettavana tiheämmin useampaan kertaan, ja eilen oli onneksi hoitorupeaman viimeinen kerta. Molemmat olivat niin hyvässä kunnossa että seuraavan kerran mennään vasta huhti-toukokuussa tsekkauttamaan tilanne.



Lukan kanssa ollaan tehty noin kerta viikkoon agilitya. Sen kanssa täytyy nyt keskittyä hyppytekniikkaan, nimittäin hallinta on parantunut huomattavasti ja hyppytekniikka on isoin kynnyskysymys etenemisen kannalta. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että ryhmätreeneissä/jos treeneissä on katsojia, Luka alkaa jännittää ja jännitys purkautuu kamalana räiskimisenä. Samoin treenin alussa mentaliteetti on se vanha tuttu "täysil päin ja paareil pois", mutta Luka rauhoittuu nykyään vähän nopeammin eikä tule niin paljon ohjauksesta läpi. Helkkarin tarkkahan se on edelleen eikä jätä tasan yhtään sijaa virheille minun puoleltani. Kääntyä se ei myöskään osaa, kokoamista hypyille täytyy harjoitella.



Kuje taas on tehnyt oikeastaan vain juoksupuomia joka näyttää tässä vaiheessa tosi hyvältä! Ollaan tehty kerran-pari viikkoon ihan vaan 3-5 toistoa puomilla ja nyt vissiin neljät treenit kokonaan ilman bumpperia. Jos Kuje tekee virheen niin se korjaa heti seuraavalla toistolla, mutta ylipäätään virheitä tapahtuu vain hyvin harvoin. Treenin ensimmäinen puomi on yleensä huonompi kuin loput, oletan että tämä on vielä kokemattomuutta. Osumat tuntuvat paranevan koko ajan treenien edetessä - takajalkojen erottelu paranee ja osumat eivät enää ole kontaktin yläosassa. Ollaan tehty eri kentillä ja eri puomeilla ja niin kauan kun on tarpeeksi tilaa ympärillä Kuje tekee tasaisen varmaa työtä. Seuraavaksi lähdetään opettelemaan vinoja lähestymisiä ja poistumisia sekä poistumista mutkaputkeen, ja vahvistetaan sitä että minä tulen takana ja Kujeen fokus pysyy eteenpäin. Nyt ollaan tehty suurin osa treeneistä vedättäen ja se tuntuu olevan Kujeelle vähän helpompaa. Saa nähdä mitä tästä tulee, tällä hetkellä ainakin olen tosi innoissani ja koko projekti on mennyt tähän mennessä paljon nopeampaa ja helpommin mitä olin uskaltanut ajatellakaan. Tässä pieni kooste viime aikojen (parhaista) puomeista:



Molempien kanssa ollaan myös intouduttu tekemään tokoa nyt kun aksailut on olleet vähän vähemmällä. Kujeen kanssa mennään ensimmäiseen kokeeseemme lauantaina. Jännittää ihan kamalasti jo nyt :D Kujeella on mahdollisuudet saada hyvät pisteet jos kaikki menee hyvin, mutta sillä on taipumusta olla aika ennalta-arvaamaton treeneissä... Kuje saattaa täpäkkänä tyttönä keksiä jonkun ihan upouuden jutun ja koska se reagoi asioihin salamana niin niitä sen aivopieruja on myöhäistä korjata enää siinä vaiheessa kun ne huomaa. Esimerkiksi välillä Kuje heittää maahan liikkurin "käsky"stä (onhan se tietty aika samanlainen sana kuin "pläts"....) vaikka tästä tavasta on päästy pääosin eroon. Tai sitten uusin juttu että kapulasta ei päästetä irti ollenkaan :D No, saa nähdä mitä tulee. Periaatteessa Kuje osaa, mutta sen osaamistaso ei ole vielä luotettava joten ei voi olla huolettomin mielin. Pitää vain ottaa itse se asenne, ettei tämä ole niin vakavaa. Seuraamisessa Kuje edistää, siitä saattaa lähteä pisteitä jonkun verran, ja se huomioi ympäristöään tekemisen lomassa niin että pää kääntyilee esim. paikkamakuussa ja kapulan pidossa, mutta muuten sen liikkeet ovat parhaimmillaan näyttäviä ja täsmällisiä. Aiemmin ollutta haisteluongelmaa ei ole nyt ollut treeneissä, kun olen päässyt kieltämään siitä, mutta saa nähdä mitä käy uudessa hallissa.



Luka on muistutellut mieleen joitakin voittajan liikkeitä ja ne ovat yllättävän hyvin muistissa! Tekisi mieli katsella sillekin koetta (vaikka ensin voisi olla fiksua testata miten esim. tunnari toimii tauon jälkeen). Rallytoko on selvästi tehnyt hyvää, Luka kuuntelee ja tahtoo tehdä hommia yhdessä kanssani. Sen vire on ollut tosi kiva ja sen kanssa on ollut mukavaa tehdä tokohommia. Kaukot on menneet huimasti eteenpäin, samoin kuin jäävien erottelu. Ruudun paikka puolestaan on ottanut takapakkia mutta sisällä ruudussa Luka on ollut joka kerta, tosi reunassa vaan.



Että sellaisia juttuja! Tokokokeen jälkeen aletaan taas panostamaan agilityyn enemmän. Agilityssa en ottanut Kujeelle(kaan) ryhmäpaikkaa ensi kaudelle, tehdään näitä juoksukontakteja ja vahvistetaan perusosaamista sekä käydään valmennuksissa mahdollisimman usein ulkopuolisen silmän alla.

lauantai 31. joulukuuta 2016

Loppuvuoden kuulumisia ja tavoitekatsaus



Edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut paaaljon asioita, joten kerrataanpa nyt vain merkittävimmät jutut pikaisesti:

Loppuvuodesta käytiin paljon paimentamassa molempien koirien kanssa. Lukalla ei vietti oikein riitä "oikeaan" paimentamiseen, se paimentaa vain koska minä pyydän, mutta tällainen harrastelu ilman kunnollisia kisatavoitteita on sille ihan hyvää tekemistä. Opetellaan kuitenkin asioita perusrata mielessä pitäen vaikka tuskin sinne koskaan päästään. Kuje on osoittautunut erittäin kiihkeäksi lampailla, se saa tahmeatkin lampaat liikumaan mutta varjopuolena meinaa olla haastava pitää hanskassa. Kunhan saadaan vähän lisää malttia niin Kujeesta tulee oikein mainio paimensheltti, sillä riittää pokkaa haastavissakin tilanteissa.

Luka kävi joulukuussa hammaskiven ja kahden heiluvan hampaan poistossa. Hampaiden poisto meni hyvin vaikka suu olikin aika kipeä jälkeenpäin. Samalla Lukan sydän kuunneltiin uudestaan, ja sivuääni oli edelleen yhtä lievä kuin vähän vajaa vuosi sitten! Kun sydänvika todettiin, säikähdin melkoisesti ja tein päätöksen ettei Lukan kanssa harrasteta enää agilitya, siitä huolimatta että sekä sydämen kuunnellut eläinlääkäri että sydämen ultrannut lääkäri (Seppo Lamberg) olivat sitä mieltä että agilitya kannattaa jatkaa, vika on niin lievä ettei se estä harrastamista. Päätökseeni vaikutti vireongelmien kanssa painiskelu, olin jo pelkästään niiden takia miettinyt lopettamista. Nyt kun sydän kuunneltiin uudelleen juttelin sekä saman vuosi sitten sydämen kuunnelleen lääkärin että yhden uuden lääkärin kanssa Lukan tilanteesta ja he puolsivat jatkamista. Niinpä päätin että aletaan tehdä taas aksaa, tietysti huolella koiraa seuraten ja maltillisesti.

Kujeen kanssa pidettiin marras-joulukuussa juoksutauko ja sen jälkeen alettiin treenaamaan juoksareita sekä A:lle että puomille. Saa nähdä tuleeko jälkimmäisestä mitään mutta alku on ainakin ihan lupaava. Pysäreihin on helppo palata jos juokseminen ei ota onnistuakseen, mutta kisataukoa tulee projektin vuoksi nyt jonkun verran. Tarkoitus on pitää pysäri rinnalla että toivottavasti kisatauko ei veny ihan kamalan pitkäksi. Keskitytään nyt alussa pelkkiin juoksareihin ettei sheltin pieni pää mene vallan sekaisin.




Katsaus vuoden 2016 tavoitteisiin:

Lukan tavoitteet:

- Toko VOI1
Tehtiin tokoa todella vähän. Edettiin jonkun verran joissain liikkeissä, mutta keskityttiin lähinnä rallytokon treenaamiseen. Ei siis kisattu tokossa lainkaan enkä lupaa ensi vuodesta mitään, on nimittäin takunnut tosi pahasti jo pitkään ajatuskin.

- Rallytoko RTK1, ehkä avoimessa starttaaminen

Rallyn suhteen ylitettiin tavoitteet aika reippaasti. Vuoden aikana saavutettiin RTK1, RTK2 ja RTK3. Yhden voittajan kisan möhläsin uusimalla liian myöhään mönkään menneen kyltin, muuten saatiin joka kisasta hyväksytty tulos suurimmaksi osaksi hyvin pistein.

- Koiratanssiohjelman tekeminen ja yhdet kisat (saa nähdä mitä tästä tulee... :D)
Vähän opeteltiin temppuja koiratanssia ajatellen mutta ei puhettakaan mistään ohjelmista...

- Näyttelyistä viimeinen SERT -> FI MVA
Sileä ERI tipahti siitä ainoasta näyttelystä missä käytiin tänä vuonna. Ei oikein ollut sopivia näytelmiä järkevän matkan päässä. Toivottavasti ensi vuonna sitten!

- Tukilihakset hyvään kuntoon, hyppytekniikka paremmaksi!
Lihaskunnon osteopaatti totesi edellisellä käynnillä erinomaiseksi, ja onhan Luka selvästi jäntevämpi mitä ikinä ennen. Uskon myös tukilihasten olevan paremmassa kuosissa. Hyppytekniikkaa ei tehty kuin alkuvuodesta sydänvian selvittyä.

- Agilityyn tekemisen meininki, ilo ja yhdessä tekeminen. Jos tämä ja ylempi tavoite toteutuvat vuoden mittaan niin ehkä vuoden lopulla kisoissa starttaaminen.
Luka on saanut tuurata Kujetta juoksujen aikana agilitytreeneissä, välillä on mennyt kamalan surkeasti ja välillä taas ihan tosi hienosti.

- Kickbikella potkuttelua ja doboilua huomattavasti ahkerammin kuin tänä vuonna...
No eipä tehty niitäkään kuin muutamia kertoja :'D Lasketaanko metsässä tasapainoilu dobon sijaan? Potkutteluun on tulossa ensi vuonna muutos kun muutetaan uuteen kotiin kuntopolkujen viereen ;)


Kujeen tavoitteet:

- Toko ALO1, AVO1
Yhdissä tokomölleissä käytiin ja niissä meni hienosti. Keskityttiin kuitenkin lähinnä agilityn treenaamiseen, tokotreenit ovat olleet hyvin epäsäännöllisiä.

- Rallytoko RTK1
Check!

- Agilityssa starttaaminen

Käytiin muutamia kisoja (koiranet sanoo että neljät (11 starttia) mutta en tiedä näkyykö siellä kaikki) ja saatiin kaksi LUVAa. Monta kertaa oli ihan pienestä kiinni, ainakin kaksi lentokeinua ja yksi viimeisen esteen ohitus.

- Paimennustaipparit 
Läpi meni! 
 



Kujeen kanssa siis päästiin tavoitteisiin melko hienosti, Lukan kanssa taas päädyttiin keskittymään eri asioihin mitä olin edellisen vuoden lopussa ajatellut.

Vuoden 2017 tavoitteet:

Luka:
- RTK4, ehkä valio?
- Viimeinen SERT -> FI MVA
- Agilityssa parit startit
- Hyppytekniikan harjoittelua
- Kickbikella potkuttelua

Kuje:
- Agilityssa kolmosiin nouseminen
- Tokossa ALO1
- Rallytokossa RTK2
- Parit näyttelyt
- Lihaskuntoa paremmaksi

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Ihanaa joulunaikaa!



Päivää myöhässä mutta laitetaanpa nettikortti silti tännekin! Blogi on ollut pitkään hiljainen, mutta lupaan yrittää päivitellä kuulumisia tauon ajalta tässä joku päivä. :)

lauantai 27. elokuuta 2016

Koirakarnevaaleissa



14.8. suuntasimme Kujeen kanssa Hankasalmella järjestettyihin Koirakarnevaaleihin, joista löytyi möllirallya, möllitokoa sekä Kiva Koirakansalainen-testi. Rallyt jätimme tällä kertaa välistä ja osallistuimme möllitokon möllialoon sekä aloon ja suoritimme Kiva Koirakansalainen-testin. Nämä olikin meidän ekat möllitokot. Luka ei nyt päässyt osallistumaan kun sekä tokon että rallyn voittaja oli tuolloin niin kesken (rallyjutut alkaa nyt jo olla hanskassa kun ollaan treenattu ahkerasti!), eikä yli-innokasta kelpietä olisi arvostettu koirakansalaistestissäkään jossa hillitty käytös oli toivottavaa...

Testissä arvosteltiin koiran yhteiskuntakelpoisuutta ja osa-alueet liittyivät asioihin, joita koira joutuu normiarjessakin kohtaamaan. Enemmän testistä voi lukea Kiva teamin sivuilta, mutta lyhykäisyydessään siinä tehtiin pieni tottelevaisuus/hihnakävelyosuus, katsottiin että koiraa pystyy käsittelemään vieras ihminen, koira ohittaa ihmiset ja toiset koirat nätisti eikä saa paniikkia oudoista häiriöistä sekä osaa odottaa omistajaa vieraan ihmisen kanssa. Ei ollut mitään ihmeellistä näissä ja Kuje sai hienon diplomin jossa se todetaan yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi. :D

Tokoista ensin osallistuttiin möllialoon, jossa sai namittaa liikkeiden aikana/välissä ja jossa oli paikkamakuun lisäksi vain kolme vapaavalintaista liikettä. Kuje oli yksilöliikkeissä himppasen ylivireessä kun mentiin kehään, bongasi hypyn sivusta ja luuli varmaan että ollaan tekemässä agilitya, kun pari kertaa haukkui ja pomppi kun otin hihnan irti. Silti se rauhottui hienosti tokomoodiin kun pyysin sen sivulle ja loppuosio meni hyvin ilman ääntelyitä.



Paikkamakuu - 10 Ei valittamista.
Seuraaminen - 10 Vähän edessä mutta mun kriteereilleni ihan tarpeeksi hyvä. Tuomarin mielestä täyskäännökset olisivat voineet olla vähän tiiviimmät jos jostain piti nillittää.
Liikkeestä maahanmeno - 9½ Alun seuraamisessa jäi jälkeen kun bongasi jonkun ötökän, muuten tosi hieno. Annoin kyllä toisenkin käskyn joten aika vähän miinusta.
Luoksetulo - 10 Hieno oli!
Kokonaisvaikutus - 10

Palkkasin liikkeiden välissä. Sijoituttiin ensimmäisiksi tällä suorituksella ja tuomari kysyikin että mitä me mölliluokassa tehdään, alokas olisi ollut meille parempi. Koska mölliluokka oli niin lyhyt niin ajattelin että no miksikäs ei ilmoittauduta sitten aloonkin.



Paikkamakuu - 0 Alku oli vähän jumppailua kun Kuje rupesi ennakoimaan ja tarjoamaan maahanmenoa ennen meidän käskytystä. Jäi sitten lopulta vinoon ja kun käveltiin pois niin pienen hetken makasi paikallaan, katsoi sitten liikkuria jolla oli kädessään niinkin kamala sheltinteurastusväline kuin sateenvarjo, katsoi taas minua ja lähti kaikessa hiljaisuudessa kipittämään luokseni "minähän en tänne jää TUON kanssa"-ilme naamallaan........ Pöljä eläin :D
Seuraaminen - 10 Oli tuomarin mielestä parempi kuin aiempi seuruu, myös täyskäännökset.
Liikkeestä maahanmeno - 9 Kuje alkoi haistella lähtöpaikkaa ja nousi ylös, jolloin otin sen uudelleen perusasentoon. Muuten tosi hieno.
Luoksetulo - 8 Lähti liikkurin "käsky"stä liikkeelle.
Kapulan pito - 9 Siirti pebaa taaksepäin ennen kuin annoin kapulan. Pitäessään kapulaa katseli liikkuria ja minua vuoronperään ja irrotus oli sellainen löysä sylkäisy normaaliin verraten. :D
Kaukot - 9 Haisteli taas lähtöpaikkaa ennen kuin otin uudelleen perusasentoon. Mun pitää kuulemma varoa vähän vartaloapua istu-käskyssä, on siinä rajoilla onko liian iso apu.
Hyppy - 9½ Lähdin liikkeelle ennen liikkurin lupaa..... Muuten ei mitään vikaa.
Kokonaisvaikutus - 10 Tuomari tykkäsi Kujeen asenteesta tehdä ja siitä miten se hakee kontaktia.
Yhteensä 147p, ALO2, sij. 3 + Tuomarin suosikki

Aloituspaikkojen haistelut pistän sen piikkiin, että mölliluokan jäljiltä maassa oli varmasti nameja tai ainakin normaalia enemmän hajuja. Pitää silti harjoitella liikkeiden aloituksia, tehdä vaikka joku kontaktikäsky että Kuje pysyy kuulolla vaikka samantien ei aloitettaisikaan liikettä. Ja sitä liikkuria täytyy treenata! Ollaan harjoiteltu ihan hävyttömän vähän liikkurin kanssa, ei tarvitsisi edes kovin paljoa panostaa vaan veikkaan että ihan muutamilla treeneillä saisi Kujeen ymmärtämään että liikkurin käskytyksiä ei pidä kuunnella. Alossa palkkasin vain joidenkin liikkeiden väleissä, enkä usko että palkattomuus tulee tuottamaan ongelmia, ei ainakaan tässä näkynyt millään tavalla.

Olen tosi tyytyväinen Kujeen tekemiseen, vaikka oli pitkä päivä ja paljon hommaa niin sen vire ei latistunut yhtään. Se keskittyi hienosti läpi suoritusten ja oli liikkeiden välissäkin hyvin hanskassa ja kuulolla vaikka välejä ei olla tehty ollenkaan. Pitäisi nyt vain katsoa joku koe että tulisi treenattua. Ennen näitä möllejä edellisistä tokotreeneistä oli jo useampi viikko aikaa, ei vaan tule tehtyä kun on niin paljon muitakin lajeja mistä valita.